Tiskillä Q&A - Tomi Hiltunen
Q: Kuka olet? Missä asut ja mistä olet kotoisin?
A: Moro! Minä olen Tomi Hiltunen, 32-vuotias ja olen jopidemmän aikaa ripustanut lakkini Jyväskylässä. Olen alun perin kotoisin Viialasta joka on nykyisin Akaa, mutta kerron kaikille, että olen kotoisin Tampereelta, jottei joudu selittämään missä on Viiala joka on nykyisin Akaa.
Q: Kerro itsestäsi lyhyesti?
A: Olen elokuvanörtti, joka fanittaa niin Star Trekiä kuin Star Warsiakin. Olen oikeinkirjoitusnatsi, joka ei lue koskaan kirjoja. Olen entinen SM-tason urheilija, joka ei käynyt tänä kesänä kertaakaan lenkillä.
Q: Kuinka kauan olet ollut alalla ja missä työskentelettällä hetkellä?
A: Alalla olen ollut tätä kirjoittaessa noin 13 vuotta.Tällä hetkellä toimin kollegani kanssa yrittäjänä jyväskyläläisessä cocktailbaarissa nimeltään DeLorean. Teemme lisäksi catering-keikkoja ja erilaisia koulutuksia. Aiemmin toimin Jyväskylässä baarimestarin erikoisammattitutkinnonpääkouluttajana.
Q: Mitkä ovat olleet tärkeimmät työpaikkasi taikäännekohdat urallasi? Miksi ja milloin?
A: Ensimmäinen ravintola-alan oikea työpaikkani oli Jyväskylän Night-yökerho vuonna 2007. Olin toki ennen sitä tehnyt pätkätöitä extrafirmojen kautta milloin missäkin, mutta tuolla koin ensimmäistä kertaa ihan oikeasti kuuluvani johonkin henkilökuntaan ja se tuntui nuoresta Tomista aika kivalta. Ensimmäinen käännekohta urallani oli nopeahko kesän mittainen pyörähdys cocktailbaari Shakerissa vuonna 2012, jossa jäi muhimaan into cocktailmaailman ja hieman erilaisen asiakaskohtaamisen suuntaan. Toinen ja kolmas käännekohta olivat yökerho Bran ravintolapäällikön pesti vuonna 2014, jota seurasi paluu Shakeriin, tällä kertaa ravintolapäällikön tehtäviin vuonna2015. Nämä ravintolapäällikkötehtävät olivat ne ajat minun ravintola-alan urallani, joiden aikana tiesin, että ei ole enää paluuta.
Q: Miten päädyit alalle? Onko sinulla alan koulutusta?
A: Olen mahdollisesti Suomen ainoa baarimestari-luokanopettaja, mutta tämä väite saattaa vaatia faktatarkastusta, haha! Aloitin ravintola-alan työt opiskellessani luokanopettajaksi Jyväskylän Opettajankoulutuslaitoksella, ja innostuttuani kovasti alasta päätin opiskella kasvatustieteen maisterin rinnalla myös baarimestariksi. Valmistuttuani molemmista oppilaitoksista oli selvää, että ravintola-ala on rakkaampi. Kumpaakaan koulutusta en kadu, sillä kasvatustieteen maisterin opinnot ovat auttaneet ymmärtämään asiakaspalvelua ja esimiestyötä aivan upeilla uusilla tavoilla. Lisäksi maisterin paperit kovasti helpottivat pääsyäni myöhemmin Jyväskylän baarimestarikoulun pääkouluttajaksi.
Q: Mikä tai minkälainen on lempibaarisi illanviettoon?Entä työntekoon?
A: Rauhallinen, puolityhjä, tunnelmallinen cocktailbaari, jazz-baari tai pubi hyvien kavereiden kanssa. En ole vielä ymmärtänyt sitä, miksi pitäisi päästä klubiin jossa on tuhat muutakin ihmistä. Siellä sitten kuljet ihmismassan mukana kuin joessa ja koitat matkalla kahmia vodka-battereita lennosta kuin karhu kaloja! Pidän siitä, että ei tarvitse huutaa tullakseen kuulluksi tai jonottaa pitkiä aikoja seisten tullakseen juotetuksi. Työnteossa samanlainen baari maistuu niin ikään minulle parhaiten, mutta toki yrittäjänä toivon, että kyseinen baari ei ole tuolloin puolityhjä.
Q: Mikä on lempicocktailisi tai mistä tykkäät juuri tällähetkellä, joku tietty raaka-aine?
A: Eräs edustaja kuvaili kerran, että olen ainoa ravintolapäällikkö joka juo viintä kuin se olisi Bacardi Breezeriä. Väite ei pidä täysin paikkaansa, sillä RTD-juomat kestävät pidempään. Mutta tosissaan puhuen erilaiset vermutticocktailit ovat viime aikoina olleet lemppareitani niin valmistaa, kuin nauttiakin. Tekotavalla ei ole merkitystä.
Q: Ketkä on ollut urasi aikana mentori sinulle, miten jamiksi?
A: Koitan oppia jotain oikeastaan jokaiselta kohtaamaltani vanhemmalta viinurilta, olivat ne sitten huonoja tai hyviä oppeja. Tärkeintä on erottaa, mitkä opit ovat vältettäviä ja mitkä toistettavia. Tähän taustaan peilaten minulla on ollut pelkästään loistavia mentoreita! Hulluudesta voi jokainen ottaa oppia Laura Änkilältä (Bra), asiakaspalvelurakkaudesta Harri Gerlachilta(Amarillo Jyväskylä), ja yrittäjyydestä Kalle Lojanderilta (Shaker). Enkä ole varmasti yksin, jos kerron että haluaisin isona olla Jaska Lahti (GastropubJalo). Siinäpä upea päällikkötuttavuus S-ryhmä –ajoiltani ja oppikirjaesimerkki reilusta, sydämellisestä ja asiantuntevasta esimiehestä!
Q: Mitä haluaisit saavuttaa urallasi?
A: Haluaisin tehdä jotain, josta jään mieleen. Jättää jotenkin jälkeni tähän alaan tavalla, joka ei katoa. Muuttaa jokin paradigma, rakentaa jotakin pysyvää tai tehdä jotakin, jota joku muu haluaa matkia. Mitä tahansa, jotta en olisi vain kulkenut urallani tämän alan läpi. Niin juu, eikäJyväskylään ole tainnut vielä koskaan osua sitä Pro-palkintoakaan…
Q: Mihin suuntaan uskot ravintola-alan menevän? Mitätoivot muutokselta?
A: Ravintola-ala samaan aikaan homogeenistuu ja heterogeenistuu. Tarkoitan tällä sitä, että osaamisen ja tekemisen taso nousee jatkuvasti, ravintolat ikään kuin ottavat toisiaan kiinni. Samaan aikaan kun osaamisen (ja vaatimuksen) taso kasvaa, korostuvat ravintoloiden nyanssierot kuten teemoittelu ja kanta-asiakaskunta. Unelmani on, että 50 vuoden päästä Suomessa ei olisi enää cocktailbaareja. Olisi vain baareja, joissa kaikissa taso on yhtä kova mutta liikeideat erilaisia. Riippumatta maantieteellisestä sijainnista.
Q: Mikä tällä hetkellä on trendikästä? Minkä uskot olevantulevaisuudessa trendikästä?
A: Tällä hetkellä mielestäni trendikästä on laatuvaikutelma, tunnelma ja palvelu. Tilanne ei sikäli ole muutamaan vuoteen muuttunut. Asiakkaat juovat vuosi vuodelta vähemmän, mutta paremmin – mutta sen lisäksi aletaan toivoa erottuvampia liikeideoita ja vieläkin timanttisempaa palvelua. Jyväskylässä hyvä palvelu tulee valitettavasti vieläkin osalle asiakkaista positiivisena yllätyksenä. Erikoisemmat (ja erottuvammat) liikeideat kiinnostavat ihmisiä yhä enemmän. Uskon, että tulevaisuudessa väkimäärät ketjupaikoissa tulevat siirtymään yhä pienempiin ja yksityisempiin ravintoloihin. Tästä toimii todistusaineistona se, että yhä useampi ketju alkaa suosimaan uniikkiyksiköitä ja vanhoja suuria ketjuja mukautetaan kaupunkikohtaisemmiksi. Isot firmat ottavat siis oppia pieniltä yksityisiltä, se on upeaa!
Q: Mitä pidät tärkeinä piirteenä ravintola-alallapärjäämiselle?
A: Huumorintaju, viitseliäisyys ja jatkuva itsensä objektiivinen kyseenalaistaminen. Pohdi, miksi teet asioita niin kuin teet.Voiko sen tehdä paremmin, eri tavalla? Miksi äskeinen tilanne aiheutti minussa tunnereaktion? Miksei näin voisi muka tehdä? Jätänkö jonkin asian toteuttamatta siksi että se on huono idea vai siksi että se on raskasta? Kuka hyötyy tästä, minä vai asiakas? Kysy itseltäsi näitä kysymyksiä, jatkuvasti. Ja tärkeimpänä tietenkin muistaa, että dokaaminen ei ole niin vakava asia. Tee siitä hauskaa itsellesi ja asiakkaille!
Q: Jos voisit nyt antaa vinkkejä sille itsellesi, jokavasta aloitteli ravintola-alalla, mitä vinkkejä antaisit?
A: Muista poika levätä välillä, kukaan ei tule ripustamaan hautakiveesi mitalia jossa lukee ”Olipa muuten ahkera sööri!”. Äläkä koskaan lopeta kuntoilua, vaikka se tuntuisikin paperilla hyvältä ajatukselta.
Q: Mikä on paras muistosi ravintola-alalta?
A: Oman yrityksen perustaminen ja oman ravintolan ensimmäinen aukiolopäivä. Se tunne, kun tästä eteenpäin teet tätä vain ja ainoastaan itsellesi ja omilla ehdoillasi.
Q: Mistä olet kiitollinen ravintola-alalle?
A: Ravintola-ala ottaa ja ravintola-ala antaa, mutta omalla asenteellaan saa päättää kumpaa se tekee enemmän. Olen kiitollinen siitä, että minulle se on pääasiassa antanut. Upeita ystäviä, kollegoita, tyttöystävä, kokemuksia, oppimista, ura, omakuva. Olen kiitollinen myös siitä, että ravintola-alan ansiosta en tällä hetkellä tappele jonkun lapsen vanhemman kanssa Wilman välityksellä siitä, saako toista oppilasta heittää kusisella lumipallolla päähän. Vanhat opiskelukaverini – joista pääasiassa kaikilla on tällä hetkellä opettajan virka – kyselevät tasaiseen tahtiin, että miksi ravintola-ala. Vastaukseni on nyt ja aina sama: ravintola-ala ja kasvatusala ovat pääosin täysin samoja tehtäviä, mutta ravintola-alalla kuulee joka päivä ”Kiitos”.
